Kansalaisaloite sallii opiskelijoiden työnteon ja satunnaisetkin työkeikat – mutta takaa minimityötunnit vakkarityöntekijälle

koskinen

Työlainsäädännön alkuperäinen ja minun mielestä vielä nykyäänkin tarkoitus on työsuhteen heikomman osapuolen suojaaminen. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että pidän heikompana osapuolena siis työntekijää.

Työlainsäädännön kehittäminen on kuitenkin monesta eri syystä viime vuosina ollut varsin tahmeaa. Lainsäädäntöuudistuksia ei ole saatu valmiiksi, koska niistä ei ole saavutettu kolmikantaista yhteisymmärrystä työmarkkinajärjestöjen välillä. Ministeriössä taas ei mielellään lähdetä viemään eteenpäin lakiuudistuksia, joista ei olla yhtä mieltä kaikissa palkansaaja- ja työnantajakeskusjärjestöissä.

Lopputuloksena on useita karille ajaneita asiantuntevia työryhmiä. Viimeisimmät nollatulokset saatiin nollatyötä- ja osa-aikatyön vakiintumista selvittäneistä työryhmistä. Uudistusehdotuksia syntyi tasan nolla.

Kansalaiset, yliopistoproffat ja tiedotusvälineet keskustelevat nollatyösuhteista sen sijaan vilkkaasti. Keskustelu on tosin monta kertaa mustavalkoista: Toiset ovat kieltämässä kokonaan nollatyösuhteet ja muutaman tunnin osa-aikatyösuhteet. Toiset taas ovat mieltä, että Suomen kansantalous romahtaa, työttömyys lisääntyy ja opiskelijat joutuvat opintolainakierteeseen, kun osa-aikatöitä ei enää saisi tehdä lainkaan.

Järkevä totuus on kuitenkin näiden äärivaihtoehtojen välimaastossa. Kansalaisaloite nollatyön kieltämiseksi on juuri tämän takia onnistunut, koska siinä tosiaan kielletään nollatyösopimusten tekeminen ja edellytetään lähtökohtaisesti vähintään 18 tunnin viikkotyöaikaa. Tällä saadaan työntekijöiden törkein hyväksi käytön muoto kitkettyä pois työmarkkinoilta.

Tämän lisäksi kansalaisaloite on kuitenkin opiskelijoiden puolella, koska se sallii opiskelijoiden halutessaan tehdä edelleen myös alle 18 tunnin viikkotyösopimuksia. Myös osa-aikaeläkeläiset ja muutkin samantyyppiset tilanteet luetaan mukaan. Edelleen kansalaisaloite ei rajoita sellaisen työn tekemistä, jota ei ole kuin vain muutamaksi kerraksi tai työn suorittamistarve on täysin ennalta arvaamatonta. Myös näissä tilanteissa voidaan tehdä alle 18 viikkotyötunnin työsopimuksia. Urheiluseurojen viikonloppumatseissa saa siis edelleen jätskiä ja maaseudulla pääsee elokuviin.

Kansalaisaloitteen merkittävin muutos on kuitenkin sen vaikutus niiden työntekijöiden asemaan, jotka tekevät osa-aikatyötä pääasiallisessa ansaintatarkoituksessa. Kansalaisaloite takaa heille oikeuden vähintään 18 tunnin viikkotyöaikaan ja tämän myötä myös oikeuden työttömyysturvaan, mikäli osa-aikatyö loppuukin. Kun työtunnit lisääntyvät yli 18 tunnin tulee niistä osa työsuhteen ehtoja työehtojen vakiintumisen kautta.

Kansalaisaloite on sitä vakavammin otettava, mitä useampi sen allekirjoittaa. Siksi allekirjoittajien määrällä on väliä yli tuon vaaditun 50 000 allekirjoituksen. Työntekijöiden aseman parantamisen lisäksi kansalaisaloite tuo myös valtavat säästöt valtiolle ja kunnille sitä kautta, että työntekijät tulevat paremmin toimeen palkallaan. Jopa Englannissa ja USA:ssa on jo havahduttu nollatyösopimuslaisten olevan toimeentuloetuisuuksien ydinryhmää.

Kirjoittaja Timo Koskinen on SAK:n päälakimies ja linjapäällikkö

--> --> --> -->