Miksi osa-aikatyön teettämistä ei saisi rajoittaa?

pam_juha.ojala-100x150
kirjoittaja Juha Ojala toimii neuvottelupäällikkönä Palvelualojen ammattiliitto Pam ry:ssä

Osa-aikaisena työskentelee tällä hetkellä kaikkiaan noin 324 000 työntekijää eli lähes 16 % kaikista palkansaajista. Osa-aikaisten palkansaajien määrä on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana yli 60 %. Kaikista osa-aikaisista työntekijöistä naisia on n. 70 %. Naispalkansaajista lähes viidennes työskentelee osa-aikaisena. Erityisen voimakasta osa-aikatyön kasvu on ollut vähittäiskaupassa, jossa osa-aikaisena työskentelee n. 38 % palkansaajista. Myyjistä osa-aikaisia on lähes puolet. Majoitus- ja ravitsemisalalla osa-aikaisten osuus on n. 32 %. Turvallisuusalalla sekä osa-aikaisten osuus että lukumäärä on kasvanut eniten. Osa-aikaisuus on kasvanut voimakkaasti erityisesti vähittäiskaupassa. Osa-aikaisuus keskittyy palvelualojen työntekijöille ja naisille.

Erityinen ongelma osa-aikatyö on silloin kun työntekijä haluaisi tehdä kokoaikatyötä, mutta ei sitä saa tehdä. Suomessa työnantajalähtöisen osa-aikatyön teettäminen on selvästi yleisempää kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Vastentahtoisesti osa-aikatyössä työskentelee jo yli 90 000 työntekijää.

Pamilaisilla aloilla osa-aikaisena vasten omaa tahtoaan työskentelee noin 40 000 työntekijää: vähittäiskaupassa kaikista osa-aikaisista 42 % ja majoitus- ja ravitsemisalalla 31 %. PAMin jäsenkyselyn mukaan esimerkiksi myyjistä 71 % ja siivoojista 62 % työskentelee osa-aikaisena siksi, että kokoaikatyötä ei ollut tarjolla. Kokoaikatyö on useiden selvitysten mukaan enemmistön toive.

Osa-aikaisen myyjän keskiansio oli vuonna 2012 n. 1 200 euroa kuukaudessa. PAMin jäsenkyselyn mukaan jopa 86 %:lla osa-aikatyöntekijöistä on taloudellisia huolia. Kahdeksan prosenttia pamilaisista tekee kahta tai useampaa työtä ja esimerkiksi alle 30-vuotiaista siivoojista noin 30 prosenttia. Meidän hieno yleissitova lainsäädäntömme ja työehtosopimuksemme ei takaakaan vähimmäispalkkaa. Jossain on vikaa.

Osa-aikaisen työn teettäminen pitäisi olla mahdollista ainoastaan työn järjestelyyn liittyvästä perustellusta syystä tai työntekijän omasta pyynnöstä, samaan tapaan kuin lainsäädännössä on jo säädetty rajoitukset määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Osa-aikatyö siis olisi edelleen mahdollista niille, jotka haluavat sitä tehdä ja jos työn teettäminen sitä edellyttää. Tämä ei voi olla paljon pyydetty, koska eikö juuri sitä varten osa-aikatyötä teetetä ja haluta teettää? Vai teetetäänkö sitä muusta syystä, tai muuten vaan?

Lisätyön tarjoaminen olisi kohdistettava pisimpään työsuhteessa olleille ja pidempikestoinen lisätyö tulee sopia välittömästi työsopimuksen uudeksi työaikaehdoksi. Lyhytkestoinen lisätyö tulee vakiintua työsopimuksen työaikaehdoksi esim. kuuden kuukauden tarkastelujakson kuluessa. Näin työsuhdetta kuvaava työsopimus on sellainen, joka se on todellisuudessakin. Tämäkään ei voi olla liikaa pyydetty, vai miksi työsopimusten ei pitäisi vastata todellisuutta?

Osa-aikaisuus on kasvava työelämän muutostrendi. Sen myötä yhä useammalle työstä saatava palkka ei riitä elämiseen. Tätä palkkatyököyhyyttä laajentaa se, että osa-aikatyötä teetetään usein silloinkin, kun sille ei ole olemassa työstä tai työntekijän tahdosta johtuvia perusteita. Työnantajien tahtotila maksatetaan yhteiskunnalla. Ei voi olla niin, että esim. kauppa elinkeinona ei voi tarjota työtä, jolla työntekijä tulee toimeen ja hyvin menestyvä voittoa tekevä yritys pitää työntekijöitään osa-aikatyöttöminä.

Työehtosopimusmääräykset antavat laajat mahdollisuudet järjestää työ palvelukysynnän mukaan. Silti näin ei tapahdu. Lainsäädännössä on velvoite lisätyön tarjoamisesta, mutta se on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi työntekijän oikeuksien näkökulmasta.
On perusteltua sanoa, että työtä teetetään tässä laajuudessa siksi, että sitä ei ole rajoitettu. Siksi oikeutta kokoaikatyöhön ja sen myötä elämiseen riittävään palkkaan on parannettava lainsäädäntöä kehittämällä.

--> --> --> -->