- Lue Ninan nollatuntitarina: Kaksi vuotta täydellä työajalla – silti nollatuntisopimus
- Lue Kristan nollatuntitarina: Lisätuntien sijaan palkattiin uusia nollatuntityöntekijöitä
- Lue Katjan nollatuntitarina: Sairasloman takia työtunnin tippuivat nollaan


fese_nollatuntitarina

Haluamme kuulla Sinun nollatuntitarinasi.

Tarinoiden avulla tehostamme viestintäämme ja saamme selville nollatuntityöntekijöiden kokemukset.

Oheisen lomakkeen täyttämällä voit kertoa oman nollatuntitarinasi.

Yhteystietojasi ja henkilöllisyyttäsi ei paljasteta nollatuntitarinoita julkistettaessa.

Please wait...

 


Ninan nollatuntitarina

Olen työskennellyt kaksi vuotta henkilökohtaisena avustajana suuressa, yksityisessä hoiva-alan yrityksessä. Työsopimuksessa työajaksi on määritelty 0-115h/3vko. Teen säännöllistä yötyötä, viikko töitä, viikko vapaata. Rytmi on ihanteellinen minulle ja tällä rytmillä on tehty koko kahden vuoden ajan.  Töitä on siis riittänyt. Siksi herääkin kysymys, miksi käytetään nollatuntisopimuksia, kun voidaan osoittaa vakiintuneen työn määrä ja siihen ei ole muutosta näkyvissä?  Työnantajani vastaa sen olevan yrityksen käytäntö. Meillä kaikki avustajat tekevät töitä nollatuntisopimuksilla.

Eihän työni ole millään muotoa vakituinen, vaikka sitä vakituisesti teenkin ja sopimuksessa lukee ”toistaiseksi voimassa oleva”. Esimerkiksi sairausloma voi pahimmassa tapauksessa olla palkatonta, jos se sattuu juuri ennen työvuorolistojen julkaisua. Kyllä tämä on jatkuvaa pelossa elämistä. Itse olen aktiivisesti perännyt omia oikeuksiani työntekijänä ja siksi pelottaa usein työvuorolistojen julkaisuaikaan että onko niitä tunteja nyt vähennetty, kostona siitä että olen ”hankala työntekijä”.  Kun on perhe, tällainen aiheuttaa usein ylimääräistä stressiä toimeentulosta! Mielestäni tässä ei kunnioiteta eikä arvosteta työntekijän panosta ja sitoutumista työnantajaan ollenkaan.

Olen lisäksi vuoden ajan toiminut luottamusmiehenä ja täytyy sanoa, että on ihan uskomatonta miten paljon pelkoa työntekijöissä aiheuttaa nämä nollatuntisopimukset. Ihmiset eivät uskalla sanoa epäkohdista ja puuttua niihin koska pelkäävät tuntien tiputtamista! Osa ei uskalla edes liittyä ammattiliittoon vain sen takia että pelkäävät työnantajan reaktiota!  Tälläista ei mielestäni tarvitsisi kenenkään kestää. Nämä nollatuntisopimukset ilman perusteltua, yhdessä työntekijän kanssa sovittua syytä pitäisi ehdottomasti kitkeä myrkyttämästä työelämää!  Siksi minä tuen Operaatio Vakiduunia!

ninan_nollatuntitarina_somekuvamalli

Nina, henkilökohtainen avustaja
luottamusmies

Katjan nollatuntitarina

Olin ollut pitkään työttömänä ja hain lukuisia työpaikkoja. Olin onnellinen saadessani töitä kotisiivoojana, sillä voisin suunnitella elämääni ja saisin päiviini sisältöä. Sopimukseen kirjattiin työajaksi ( 0 – 38 h/viikko ). Tuolloin en edes ajatellut mitä sopimusmuoto pahimmassa tapauksessa tarkoittaisi, koska töitä luvattiin riittävästi.Vuoden työskentelyn jälkeen sairastuin työperäiseen sairauteen. Palattuani töihin sain kuulla sairauslomastani ja minulle sanottiin suoraan, että tällainen peli ei käy päinsä. Sairauden takia jouduin jäämään uudestaan lyhyellä sairauslomalle. Tämän vuoksi työantaja alkoi uhkailemaan potkuilla ja tuntieni tiputtamisella nollaan. Työantaja ei halunnut minua enää takaisin. Kohteluni oli kaikkea muuta kuin asiallista. Sairaslomani oli päättymässä ja tiedustelin töihin paluusta. Työnantaja kertoi, että ensi viikoksi minulle ei olisi työtunteja. Viikot vierivät ja vastaus pysyi samana, kunnes työnantaja ilmoitti ettei minulle tulisi työtunteja enää ollenkaan.

Tilanne on edelleen sama. Olen ollut tunneitta nyt 2 kuukautta. Tällä hetkellä en ole työnantajaan yhteydessä, sillä hän ei vastaa puheluihini. Tilanne on aivan hirveä, koska elän jatkuvassa epävarmuudessa. Ainoa vaihtoehto on löytää uusi työ. Jos irtisanoudun, edessä on todennäköisesti karenssi, vaikka tilanne ei johdu minusta.

Minä tuen Operaatio Vakiduunia, koska en halua samaa tilannetta kenellekään.

katjanolla

Katja, 25 vuotta
Kiinteistöhoitoala
luottamusmies


Kristan nollatuntitarina

Työskentelen, tai olen kirjoilla vartiointialan yrityksissä. Minulla on kaksi nollatuntisopimusta. Alkuun ajattelin pärjääväni töistä saaduilla tunneilla, mutta toisin kävi.

Ensimmäisessä firmassa tuli vuosi täyteen ja olen vuoden aikana työskennellyt yhdeksän vuoroa. Lisätunneista ei ole tietoa. On selvää, että nykyisellä työmäärällä ei elä ja siksi Kela on tullut tutuksi. Ei auta vaikka sopimuksia on useampi, se ei takaa lisätunteja. Toisessa firmassa en ole ollut yhtäkään vuoroa töissä. Nollatuntisopimukset ovat olleet minulle jatkuva murhe, epävarmuuden lähde. En ole voinut elättää itseäni näillä töillä vaikka halua olisi ollut. Jatkuva epävarmuus on tuonut stressiä ja olen huolissani tulevaisuudesta, sillä töistä ei ole tietoa. Jatkuva varallaolo on raskasta, koska se rajoittaa oman elämän suunnittelua. Isoja hankintoja ei voi tehdä, koska taloustilanne on huono epävarmojen tuntien takia. Minulla ei ole autoa ja siksi jouduin kieltäytymään muutamista työvuoroista, jotka olisivat loppuneet kahden aikaan yöllä.

Työnantaja laski työtunnit nollaan, kun tiedustelin miksi minä en saanut työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Samaan aikaan palkattiin uusia työntekijöitä ja kesätyöntekijöitä firmaan.

fese_nollatuntitarina_krista

Krista Fagerlund
nollatuntityöntekijä
vartija

 

--> --> --> -->